Meistä
Utopia-hankkeesta | Tutkimusryhmä
Tutkimusryhmä kokoontui Seurasaaressa
Ristiriita utopian ytimessä
Utopia sana sai alkunsa renessanssihumanistin Thomas Moren romaanista utopia, joka kuvasi fiktiivistä Utopian saarta. Utopia oli Moren sanaleikki, yhdistelmä kreikan sanoja Eu-topos, joka tarkoittaa hyvää paikkaa ja Ou-topos, joka tarkoittaa ei-paikkaa.
Utopiaan sisältyykin ristiriita. Se viittaa toisaalta toivoon paremmasta ja toisaalta tämän toivon mahdottomuuteen.
Utopiat ovat saaneet väistyä käytännöllisen ajattelun ja realismin tieltä. Berliinin muurin murtumisen jälkeen väitettiin, että maailma on valmis. Politiikan tutkija Francis Fukuyama julisti, että historia on päättynyt.
Tämä vaihe jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Ympäristökriisi, talouden kriisit ja viimeaikaiset maailmanpolitiikan tapahtumat kertovat, että nykyisen elämäntavan jatkaminen on sekin utopia. Ihmiset kaipaavat vaihtoehtoja; kiinnostus ja toivo toisenlaisen maailman mahdollisuudesta on kasvanut länsimaissa.
Koronapandemian aikana saimme nähdä muutoksia luonnossa ja yhteiskunnissa, joita ennen pandemiaa oli vaikea kuvitella mahdollisiksi. Lentoliikenteen määrä vähentyi radikaalisti ja luonto virkosi monissa eniten saastuneissa maailman kolkissa. Nämä muutokset eivät kuitenkaan riitä. Jotta planetaariset rajat eivät ylittyisi, tarvitaan lisää ja vielä perustavanlaatuisempia muutoksia kaikilla yhteiskunnan tasoilla.
Ovatko utopiat epärealistista haihattelua ja pilvilinnojen rakentamista? Monet itsestään selvinä pidetyistä asioista, kuten viisipäiväinen työviikko tai naisten äänioikeus, ovat olleet aikanaan utopioita. Viimeaikaisia ehdotuksia konkreettisista utopioista ovat esimerkiksi perustulo, osallistava budjetointi tai Wikipedia sanakirja. Nämä ovat filosofi Erik Olin Wrightin mukaan esimerkkejä konkreettisia askelista kohti tasa-arvoisia yhteiskuntia ja aitoa demokratiaa. Rasismia vastustava Black Lives Matter liike on lyhyessä ajassa saanut aikaan merkittäviä maailmanlaajuisia muutoksia julkisessa keskustelussa.
Ovatko utopiat vaarallisia? Kriitikot ovat aiheellisesti todenneet, että emme tarvitse lisää totalitaarisia pohjapiirroksia ihanneyhteiskunnista. Hyvä utopia on aina keskeneräinen ja altis kritiikille.
Utopioita tutkinut sosiologi Ruth Levitas määrittelee utopian uudelleen. Hänelle utopioissa ei ole kyse tavoitteesta vaan menetelmästä, jossa esitetään ja tutkitaan radikaalejakin vaihtoehtoja nykyisille elämäntavoille ja tavoille järjestää asiat. Tarvitaan demokraattista ja kriittistä dialogia uusista vaihtoehdoista.
Pitää esimerkiksi kysyä, kenen esittämille utopioille on tilaa julkisessa keskustelussa ja kenen utopioita vahvistetaan? Kenen etuja utopiat palvelevat, ja kenen näkökulmasta esitetyt paremmat maailmat ovat parannuksia?
Tutkimusryhmä
Hankkeisiin osallistuu monitieteinen tutkijaryhmä ja useita opettajia.
Antti Rajala
Tutkimusryhmän johtaja, Yliopistotutkija/Suomen Akatemian tutkijatohtori (Itä-Suomen Yliopisto)
Antti Rajala, FT, dosentti, toimii Suomen Akatemian tutkijatohtorina Itä-Suomen yliopistossa (työvapaa yliopistotutkijan tehtävästä). Antti johtaa Konkreettien utopioiden pedagogiikka: Nuorten toimijuus ja ilmastoaktivismi opetuksessa (2020-2023) ja Utopia-laboratorio: edistämässä yhteisöllistä ja sukupolvien välistä oppimista kestävän tulevaisuuden hyväksi (2022-2027) tutkimushankkeita. Tutkijana Anttia kiinnostaa ilmastoon, ympäristöön ja kestäviin tulevaisuuksiin liittyvät utopiat, globaalikasvatus, empatia ja myötätunto sekä nuorten aktivismin ja toimijuuden tukeminen.
Pihla Soinnunmaa
Väitöskirjatutkija (Helsingin yliopisto)
Pihla Soinnunmaa on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla Konkreettien utopioiden pedagogiikka -hankkeessa. Hän toimii myös kokonaisvaltaisen ja kestävän systeemisen muutoksen verkosto Kudelmassa sekä ympäristökasvattajana. Soinnunmaan tutkimusintressejä ovat mm. ihmisen ja luonnon suhde, elämäkeskeinen näkökulma, jossa ihminen nähdään osana luonnon kokonaisuutta sekä ympäristö- ja kestävyyskasvatus. Tutkimuksen sekä kasvatus- ja koulutustoiminnan lisäksi Soinnunmaa osallistuu aktivismiin erityisesti kestävämmän tulevaisuuden ja kaupunkimetsien puolesta.
Riikka Suhonen
Väitöskirjatutkija (Helsingin yliopisto)
Paula Ahola
Väitöskirjatutkija (Helsingin yliopisto)
Selja Koponen
Väitöskirjatutkija (Helsingin yliopisto)
Selja Koponen on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa koulun, kasvatuksen, yhteiskunnan ja kulttuurin tohtoriohjelmassa. Tulevassa väitöskirjassaan hän käsittelee yläkoululaisten osallisuutta ja toimijuutta sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden näkökulmasta. Seljaa kiinnostavat erityisesti kanssatutkimus nuorten kanssa sekä deliberatiivisen oppilasdemokratian mahdollisuudet perusopetuksessa. Tutkimusintressien taustalla on Seljan sosiaalietiikkaan painottunut koulutus sekä työskentely lasten ja nuorten parissa.
Emma Kurenlahti
Väitöskirjatutkija (Helsingin yliopisto)
Emma Kurenlahti toimii väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ja työskentelee Suomen Akatemian rahoittamassa Lasten suru ja suremisen kulttuuriset käytännöt varhaiskasvatuksessa –
Sara Peltola
Väitöskirjatutkija, opettaja (jyväskylän yliopisto)
Sara Peltola on ohjauksen yliopistonopettaja Jyväskylän yliopistossa ja Ohjausosuuskunta Otteen jäsen. Sara on tullut opinto-ohjauksen kentällä tunnetuksi verkostojen rakentajana ja ohjausta eri toimintaympäristöissä kehittävänä uuden kokeilijana. Hän on ollut mukana lukion opetussuunnitelman LOPS 2019 päivitystyössä. Sara on kouluttanut opinto-ohjaajia muun muassa tulevaisuuslukutaidon ja tulevaisuuden työelämän teemoista. Tasapainoisen elämäntavan löytäminen muun luonnon kanssa on Saran mielestä ilman muuta aikamme suurin kohtalonkysymys. Jyväskylän yliopistoon työn alla olevassa väitöskirjassaan Sara tutkiikin ihmisen ja muun luonnon suhdetta suomalaisessa opinto-ohjauksessa.
Jussi Mäkelä
Yliopisto-opettaja (Itä-Suomen yliopisto)
Kuvataidekasvatuksen yliopisto-opettaja Jussi Mäkelä on erityisen kiinnostunut ihmisenkokoisuuden hahmottamisesta ja maailmakeskeisestä ajattelusta. Valmisteilla olevassa väitöskirjassaan Jussi tarkastelee taiteellista kokemusta yhtenä mahdollisena avaimena monilajisesti hahmottuvaan ontologiaan. Pohdinnan aiheena on myös, josko systeeminen viisaus yhdistettynä kuvittelukykyyn toimisi polunpäänä utopioiden toteuttamiseen.
Keijo Lakkala
Utopiafilosofi, tutkijatohtori (Lapin yliopisto)
Keijo on utopioita tutkiva filosofi sekä sosiologian tutkijatohtori Lapin yliopistolla. Keijo on myös kääntänyt utopioiden kannalta tärkeän sosiologi Erik Olin Wrightin tekstejä, viimeisimpänä Wrightin viimeiseksi jääneen teoksen How to be an Anticapitalist in the 21st Century? (”Kuinka olla antikapitalisti 2000-luvulla?”).
Ilona Taimela
Opetuskonsultti
Elina Lehtomäki
Professori (Oulun yliopisto)
Elina Lehtomäki on professori Oulun yliopistossa. Elina johtaa tutkimusryhmää Education, Diversity, Globalisation and Ethics, jonka tutkijat tarkastelevat kehityskasvatusta, kestävän kehityksen tavoitetta 4.7 ja sen vuorovaikutusta muiden kehitystavoitteiden kanssa, eettistä kulttuurienvälistä kasvatusta ja yhteistyötä, epistemologista pluralismia, kulttuurien yli ulottuvaa dialogia, ja tutkimustiedon kytkemistä opettajakoulutukseen ja korkeakoulutukseen. Ryhmän tutkimus on perustana kahdelle kansainväliselle koulutusohjelmalle. Elinaa kiinnostaa globaalikasvatus ja merkityksellinen oppiminen, kestävä kehitys, koulutuksen sosiaalinen merkitys ja opiskelijoiden osallisuuden kokemukset. Hän johtaa hanketta yliopisto-opiskelijoiden toimijuus: globaali vastuu ja sosiaalinen kestävyys (University students agency: global responsibility and social sustainability) ja osallistuu opettajien täydennyskoulutusta toteuttavaan Erasmus+ -hankkeeseen Global Sense of Belonging (koordinaattori Rauhankasvatusinstituutti) sekä Biodiverse Anthropocene -tutkimusohjelmaan (ANTS, Suomen Akatemia 2021-2026).
Arto Kallioniemi
Professori (Helsingin yliopisto)
Arto Kallioniemi on uskonnon didaktiikan professori Helsingin yliopistossa. Hän tutkinut opettajankoulutusta, katsomusaineiden opetusta ja moninaisuuskasvatusta. Höän on julkaissut yli 250 tieteellistä julkaisua. Hän on toiminut aktiivisesti opetussuunnitelmatyössä sekä kansallisella että yliopistotasolla. Hän on erityisen kiinnostunut opetussuunnitelmien kehittämsiestä, opettajankoulutuksesta ja koulutuspolitiikasta. Hän on ollut Ihmisoikeussvaltuuskunnan jäsen (vuodesta 2016). Vuodesta 2018 Arto Kallioniemi on toiminut UNESCO-professorina, jonka keskeisenä tehtäväalueena ovat arvot, dialogi ja ihmisoikeudet. UNESCO-professorina hän haluaa kasvatuksen saralla edistää arvoje tuntemusta, dialogia ja tietoisuutta ihmisoikeuksista. Tällä hetkellä hän on erittäin kiinnostunut katsomusopetuksen tulevaisuudesta Suomessa ja hänellä on mukana useissa aihepiiriin liittyvissä tutkimus- ja kehittämisprojekteissa.
Hannele Cantell
Yliopistonlehtori (Helsingin yliopisto)
Kirsi Haapamäki
Opettaja (Otaniemen lukio), kestävyyskasvattaja
Kirsi Haapamäki on biologian ja maantieteen opettaja Otaniemen lukiossa Espoossa. Kirsi on hyvin kiinnostunut kestävyyskasvatuksesta. Myös uudistava ja projektiperustainen oppiminen kiehtovat häntä. Kirsi kehittää aktiivisesti työtään ja on myös kouluttanut opettajia ilmastokasvatuksessa. Tärkeää hänelle on lukion opiskelijoiden KeTut Kestävä tulevaisuus -ryhmän vetäminen. Kirsi on myös ollut luomassa ja pilotoimassa Espoon kaupunkitasoista Kestävä tulevaisuus -opintojaksoa lukiolaisille. Hänen koulunsa, Otaniemen lukio, on erikoistunut matematiikan ja luonnontieteiden opetukseen, ja koululla on valtakunnallinen luonnontieteiden kehittämistehtävä. Koulu tarjoaa hyvät edellytykset Kirsille toteuttaa kiinnostuksen kohteitaan.
Antti Jauhiainen
Opettaja (Kallion ala-aste), tietokirjailija
Jarmo Lehtinen
Opettaja (Lempäälän lukio), Ilmastosoturien perustaja
Tuomas Nieminen
Opettaja (Parolan lukio), Ilmastotiimin koordinaattori
Aki Saariaho
Opettaja (Otaniemen lukio)